Sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan erilaisia vuorovaikutuksen muotoja. Ne ovat ihmisten yhteistoimintataitoja sekä kognitiivisia taitoja, jotka liittyvät sosiaalisten tilanteiden tiedolliseen hallintaan. Sosiaaliset taidot ovat sosiaalisesti hyväksyttyä opittua käyttäytymistä, joka luo edellytyksiä ihmisen rakentavaan vuorovaikutukseen toisten kanssa. (Kauppila 2005)

Vuorovaikutuksella eli interaktiolla tarkoitetaan kahden tapahtuman välistä vaikutussuhdetta, jossa kumpikin tapahtuma vaikuttaa toiseen. Yhteiskuntatieteissä vuorovaikutuksella tarkoitetaan ihmisten sosiaalista kanssakäymistä sekä tapaa, jolla he vaikuttavat ja vastaavat toistensa toimintaan. Vuorovaikutus jaetaan sanalliseen ja sanattomaan. (Kauppila 2005)

Erilaisia määritelmiä ja jaotteluja sosiaalisista taidoista löytyy runsaasti. Yksi käytetty sosiaalisten taitojen jäsentely on Greshamin ja Elliotin (1990) kehittelemä. Tämän jäsentelyn mukaan sosiaalisissa taidoissa on viisi ydinaluetta:

  1. Yhteistyötaito, joka koostuu toisten auttamisesta sekä sääntöjen ja ohjeiden noudattamisesta.

  2. Assertiivisuus eli aloitteellinen käyttäytyminen, joka pitää sisällään esimerkiksi neuvojen ja avun kysymisen, oma-aloitteellisuuden toisiin tutustumisessa sekä toisten toimintaan vastaamisessa.

  3. Vastuu, joka tarkoittaa kykyä toimia ihmisten, asioiden tai omaisuuden kanssa vastuullisesti.

  4. Empatia, joka määritellään kyvyksi huomioida toisten tunteet ja näkökulmat sekä tunnistaa ja ilmaista omia tunteita.

  5. Itsekontrolli, jossa on kyse rakentavasta käyttäytymisestä ristiriitatilanteissa.

Sosiaaliset taidot kehittyvät koko elinkaaren ajan. Vuorovaikutuksen oppiminen alkaa syntymästä. Lapsen varhaiset kokemukset vuorovaikutuksesta luovat pohjan myöhemmin tapahtuvalle kommunikoinnin oppimiselle. Sosiaalisten taitojen kehittymisellä puolestaan on yhteys kommunikatiivisiin valmiuksiin ja kielen oppimiseen. (Kauppila 2005)

Lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä voidaan tukea harjoittelemalla niitä leikkien, pelien, piirtämisen, kirjoittamisen ja kuvailun avulla, samoin erilaisin toimintakokemusmenetelmin. Koska sosiaalisissa taidoissa kehittyminen tapahtuu lapsilla hyvin eri tahdissa, ei taitojen hallitsemiselle voida asettaa tiukkoja kriteerejä. Tärkeää taitojen harjaannuttamisessa on ymmärtävä suhtautuminen. Lähtökohtana on pidettävä sellaista tasoa, jota voidaan pitää kohtuullisena lapsen sosiaalisessa käyttäytymisessä ottaen huomioon lapsen iän, persoonallisuuden ja kypsyystason. (Kauppila 2005)

Sosiaalisten taitojen oppimisessa vertaisryhmässä toimiminen on olennaista. Toisaalta lapsi tarvitsee myös runsaasti palautetta aikuisilta sekä mallioppimisen kokemuksia. Palkitsevat kokemukset vuorovaikutuksesta aikuisen kanssa sekä positiivinen palaute omasta sosiaalisesti taitavasta käyttäytymisestä auttavat lasta rakentamaan minäkuvaansa, itseluottamustaan ja – arvostustaan sekä tätä kautta myös sosiaalista pääomaansa. (Kauppila 2005)

Vuorovaikutustaidoilla ja sosiaalisten taitojen harjaannuttamisella on suuri merkitys itsetunnon, minäkuvan ja elämänhallinnan näkökulmasta. Tietoinen onnistumisen kokemusten tuottaminen, ryhmätyötaitojen harjaannuttaminen ja vertaisryhmässä toimimisen tukeminen on tärkeää niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Kaveritaidot

Kaveritaidot ovat osa sosiaalisia taitoja. Ne painottuvat lapsen tai nuoren vuorovaikutukseen vertaisryhmänsä tai yksittäisen vertaisen kanssa. Kaveritaitoihin kuuluvat sekä toisten huomioon ottaminen että omanarvontunne, kuten myös oma-aloitteisuus toisiin tutustumisessa ja toisten toimintaan vastaamisessa. Se, ettei kiusaa muita ja toisaalta osaa puolustautua ja hakea apua tullessaan itse kiusatuksi ovat kaveritaitojen ydintä. Omien mielipiteiden ja tunteiden ilmaiseminen sekä rakentavat ratkaisut vertaisryhmien ristiriitatilanteissa ovat myös keskeisiä kaveritaitoja. Jokainen voi kehittää näitä taitoja omalta osaltaan ja ne vahvistuvat nimenomaan toisten kanssa toimiessa. Ehkäisevän työn alueellinen malli tarjoaa kaveritaitojen kehittämiselle erilaisia harrastuspohjaisia areenoita.