Riippuvuuden synty aivotoiminnan näkökulmasta

Mielihyvärata ja sen toiminnan kehittyminen

Mesotelokefaalinen mielihyvärata syntyy ja muokkautuu perimän ohjelmoimana ja elämän varhaisen vuorovaikutuksen säätelemänä. Mielihyväradan evolutiivisena tehtävänä on kertoa meille, mikä on hyvää elimistöllemme, hyvää syötäväksi ja nautittavaksi. Varsinkin ensimmäisinä elinvuosina mielihyvää aiheuttavat lähinnä hengissä säilymisen kannalta välttämättömät asiat, kuten turvallisuudentunne, läheisyys ja vuorovaikutus vanhempien kanssa ja ravinnon saanti. Erityisesti kolmen ensimmäisen elinvuoden merkitys on hyvin merkitsevä mielihyväradan muokkautumisen kannalta.

Murrosiässä tapahtuu voimakas aivojen otsalohkojen toiminnallinen kehitys, tässä vaiheessa aivot ovat ohjelmoitu oppimaan ja mahdollistamaan uuden sukupolven hengissä säilyminen uudessa ympäristössä. Tällöin nuoret aivot ovat erityisen alttiita omaksumaan uutta tietoa ja voivat oppia tehokkaasti vaikkapa päihteiden käyttöä, jos niin annetaan tapahtua.

Huumeiden käyttö tallentuu mielihyväjärjestelmään

Jo hyvin varhain ihminen on oppinut ”hämäämään” mielihyväjärjestelmää erilaisilla päihdyttävillä aineilla, kuten sienillä, alkoholituotteilla ja muilla päihdyttävillä aineilla. Koska mielihyväjärjestelmä on ollut erittäin merkityksellinen lajin säilymiselle, on mielihyväjärjestelmään liittyvä oppimisjärjestelmä ja muisti hyvin tehokas. Jo hyvin harvasta kokemuksesta syntyy läpi elämän kestävä muisti, jota on nimitetty addiktiomuistiksi eli mielihyvämuistiksi. Mielihyvämuistista on osa tietoista, osa tiedostamatonta.

Toistuva altistus päihteille näyttää aiheuttavan mielihyväradan herkistymistä (”sensitisaatiota”) päihteiden mielihyvää aiheuttaville ominaisuuksille, joka puolestaan näyttää vaikuttavan addiktioprosessin kehittymiseen. Toisin sanoen päihteistä saatujen mielihyväkokemusten toistuessa halu saada lisää vastaavaa nautintoa kasvaa. Nautinnon tunteeseen liittyy myös vahva ehdollistuminen: pelkästään päihteen näkeminen, päihteiden käyttäjien näkeminen, päihteen käyttöön liittyvät välineet tai vaikkapa toistuvasti käytön yhteydessä kuunneltava musiikki voi tuoda pintaa addiktiomuistiin tallentuneen mielihyvätarpeen ja päihteen himoamisen.

Addiktiomuistin toiminta

Mitä voimakkaampi tunne muistoon liittyy, sitä helpommin se muistetaan, ja sitä helpommin siihen liittyy myös muuta ehdollistumista. Päihteet voivat kuitenkin ”huijata” ihmisen muistia niin, että jo muutamat päihteen käyttökerrat voivat jättää erittäin voimakkaan muistijäljen aivoihin. Tällöin päihdetarve nousee muistoista esiin monissa eri tilanteissa. Tilannetta voisi verrata Googlen toimintaan; normaalisti järjestelmästä haetut sivustot tulevat esiin suosituimmuusjärjestyksessä, mutta lisäksi haun kärkeen saattaa hypätä maksettuja mainoksia. Vastaavasti aivoissa jotain asiaa haettaessa (esim. stressinsietokyky) pinnalle pomppaa ensisijaisesti tilanteen kannalta merkittävää ja hyödyllistä tietoa ja aiempia kokemuksia, mutta myös päihdemuistoja ja mielihyvän kaipuuta. Päihdemuistot kiilaavat addiktiomuistin ansiosta muun tiedon edelle Googlen mainosten tavoin.

Pitkänkin raittiuden jälkeen päihdekäyttöön liittyvät vihjeet voivat laukaista päihdehimon. Päihdemuistiin on vaikeaa puuttua päihdehoidossa, koska se on niin syvällä ihmisten tietoisuudessa. Tärkein osa päihteiden käytön lopettamista onkin oppia sietämään päihdehimoa ja tekemään mielitekojen vastaisia ratkaisuja. Samoin uusien, päihteistä riippumattomien mielihyvän tuottajien löytäminen hylättyjen tilalle tukee päihteettömyyttä.