ENo 5 p ä ä k i r j o i t u s Olemme epäonnistuneet. Varallisuutta on länsimaissa enemmän kuin koskaan, mutta samaan aikaan meillä on enemmän päihdeongelmia, työttömyyttä, rikollisuutta, yksinäisyyttä, ympäristökatastrofeja. On varallisuutta, mutta sitä ei kyetä, eikä edes haluta, jakaa tasapuolisesti. Länsimaiset kulutustottumukset leviävät kehitysmaihin. Intia liittyy kohta Kiinan seuraksi miljardiluokkaan. Ja länsimaiset yritykset ovat jo aloittaneet kultaryntäyksensä Aasiaan. Samaan aikaan historian pahimmat luonnonmullisukset koettelevat aluetta. Ja mitä hyötyä on kultaharkoista autiolla saarella? Tärkeämpiä ovat maan antimet. Kaikilta pahoilta uutisilta on helppo sulkea silmänä ja korvansa, jopa sydämensä. Maailma on paha, niin. Mitä sille muka voi? Käymäänhän tänne tultiin eikä jäämään. Parasta siis elää sekin aika täysillä. Ostella vaatteita, harrastaa irtosuhteita, matkustella, hankkia rahaa paskaduunissa, jotta voi taas lähteä baariin ja vetää pään täyteen. Kuinka meistä 1900-luvun ihmisistä tuli näin itsekkäitä? Onneksi maailmassa on myös kasvava joukko ihmisiä, jotka ajattelevat toisin. He haluavat auttaa ja tehdä hyvää muille: vammaisille, huumeisiin sortuneille, reumalapsille, mielipidevangeille, puille, vanhuksille, vesilinnuille... Vapaaehtoistyössä palkaksi saa hyvän mielen ja puhtaamman omantunnon. Vaikka koneet ovat tehneet suorittavaa työtä tehneistä ihmisistä työttömiä, se ei ole tehnyt heistä arvottomia. On vanhanaikaista pitää ihmisarvon mittarina työtä. Parempi mittari olisi esimerkiksi se, kuinka paljon hyvää mieltä henkilö tuottaa toisille. Ajan pyörää ei voi kammeta takaisin. Maailma on sellainen, miksi olemme sen rakentaneet. Ja koska ihminen on tämän kaiken saanut aikaan, on meidän otettava siitä myös yhdessä vastuu. Vastuuta ei voi sysätä tietokoneille, talouden käsittämättömille mekanismeille tai monikansallisille yhtiöille. Koneet eivät ainakaan vielä (tämän lehden painoon mennessä) ole tehneet vallankumousta ja suuryhtiöissäkin istuu ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Monien mielestä maailmanparannus on naivia tai turhaa. Itselleen voi kuitenkin jokainen halutessaan tehdä jotain. Voi elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa ja pyrkiä onnellisuuteen. Lääketieteen kanssa kilpajuoksua käyvät tappavat virukset. Niiden sekaan mahtuu varmasti onnellisuuden viruskin, joka on herkästi tarttuvaa laatua. (Surkeistakin talk-show:ista tulee suosittuja, kun niissä ovat onnistuneet esinaurajat.) Ollaksesi hyvä ihminen, sinun ei ole pakko hankkia kummisimpanssia tai kerätä addressia sademetsien puolesta. Lahjoita maailmalle se, että olet onnellinen. Etkä riistä muiden oikeutta onneen. Silja Kononen, Päätoimittaja