p ä ä k i r j o i t u s Yhdeltä kanavalta näytetään kuinka komeat urhot ja hemaisevat naikkoset yrittävät selviytyä autiolla saarella eksoottisia hedelmiä syömällä. Toisella kanavalla pyörii ohjelma, jossa pariskuntien uskollisuutta testataan järjestämällä heidän tielleen mitä houkuttelevimpia sinkkuja. Ja kolmas kanava näyttää sitten ”todellisuutta” Osbournen perheessä, jossa äiti Osbourne taistelee syöpää vastaan, zombie-isä alkoholismia vastaan ja lapset yrittävät löytää identiteettiään kameroiden edessä. ”Tosi-TV”-sarjoista on tullut elämää suurempia monissa olohuoneissa. Itse viihdyn erityisen hyvin Osbournen perheen parissa, sillä on toki kiinnostavaa nähdä, millaisia iloja ja suruja on ihmisillä, joilla ei ole pikkurahan puutetta. Silti toisinaan askarruttaa, mikä ihmisiä vetää sankoin joukoin ruudun ääreen seuraamaan toisten elämää. Onko se se sama vietti, joka lapsena houkutteli vakoilemaan eli vaklaamaan aikuisia – pääsemään selville heidän suurista salaisuuksistaan? Vai onko se vain pyrkimystä päästä sisään jonkun toisen elämään? Sillä enitenhän TV:n ääressä viihtyy silloin, kun omassa elämässä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla tai vaihtoehtoisesti niin stressaavaa, että tekee mieli hetkeksi unohtaa arjen huolet. Tosi-TV-sarjat ovat onnistuneet houkuttelemaan kilpailijoikseen julkisuuden- ja rahannälkäisiä ihmisiä. Toisinaan ihmetyttää, missä kulkee moraalin raja, mitä kaikkea voi TV:ssä näyttää. Toisaalta, itsepähän ovat leikkiin lähteneet. Tuttavani Markku ehdotti tässä taannoin Viettelysten saari -sarjan innoittamana, että seuraavana varmaankin lanseerataan sarja, jossa pääosissa eivät ole nuoret ja hyvännäköiset parit, vaan vuosikymmeniä alkoholiongelmien kanssa painineet yksinäiset rappiomiehet ja viinapullo. Isle de Alcoholille pääsevät juuri viinaongelmista päässeet miehet, ja voittaja on se joka kauimmin pystyy olemaan juomatta, eli pystyy torjumaan pullon viettely-yritykset. Saari on tietysti täynnä baareja, yökerhoja ja virvoketehtaita. Yöt nukutaan huoneessa, josta löytyy suunnaton baarikaappi. Häviäjät kuskataan veneellä syytösten lomassa viettämään elinikäistä krapulaa. Se moraalin raja kulkee varmaan tässä. Tai mistä sen tietää, vaikka jossain päin maailmaa olisi jo päätetty kokeilla tällaista uutta formaattia. Raisa Ojaluoto Päätoimittaja raisa.ojaluoto@yad.fi

YAD Youth Against Drugs ry Nro 1/2004 Kim Alenius, Toiminnanjohtaja Universumin mölyä Ramppikuumetta nukeilla, gladiaattorin elämää, riisin vuosi, Mona Lisan aatoksia, liimaa lyhtypyl-väässä, uudet palstat “YADin ilme”, “huumeisia” ja “kurkistus kuvan taakse”. “Sinnikkyydellä pääsee pitkälle” Mitä kannattaa ottaa huomioon suurta rock-konserttia järjestettäessä. Totuuden toinen puoli Huumausaineisiin liittyy vahvoja mielikuvia, asenteita ja uskomuksia. ENossa esitellään niistä kuusi ja etsitään mitä väitteiden takana piilee. Yön sankarit ENon iskuryhmä hyppäsi helsinkiläisen yöbussin kyytiin ja huomasi että kotiin löytäminen voi joskus olla työn ja tuskan takana. Ihminen ja ilmiö: Vähättelyä Mitäpä jos Tarja Halonen esittelisi itsensä vain pienen maan määräaikaiseksi presidentiksi, jolla ei edes ole juurikaan valtaa. Mystinen iso E Mitä aineita kätkeytyy E-koodien taakse? Mihin niitä käytetään? Voiko niistä olla haittaa? Ystävä hädässä? Toisinaan kavereilla on ylitsepääsemättömiltä kuulostavia ongelmia. Kuinka kaveria voi auttaa, jos häntä kiusataan, ruoka ei maistu tai huumeet kiinnostavat? Pieksämäki pesee puhtaudellaan Rotterdamin Uuden Pilkahdus-sarjan ensimmäisessä osassa pieksämäkeläinen Maisa Nevalainen kertoo kolmesta kuukaudestaan Hollannin Rotterdamissa. Heimomerkistä muoti-ilmiöksi Tatuointien suosio on vaihdellut aikojen saatossa. Nykypäivän muoti-ilmiö on saanut alkunsa yli kuusi tuhatta vuotta sitten Egyptistä. Maan teillä: Rikkimetsiä ja piknikkiä Kuolan niemimaalla Saastuneesta luonnosta huolimatta Kuolassa osataan nauttia elämästä vaikkapa lähtemällä piknikille. Yadilainen Minna Kallonen Kuusankoskelta on tehnyt monenlaista YADin nimissä, esimerkiksi järjestänyt hiusmuotinäytöksen. Rockteatern med ett budskap Arn-Henrik Blomqvist har regisserat en svensk-språkig rockversion av Hamlet för finska ungdomar. ENo 1/2004 kansikuva: Sami Kero